Mistähän tuota aloittais? Ennen tätä blogin perustamista, mulla oli sata asiaa mielessä mitä puran tänne. Nyt kun tämä blogi on rekisteröity on kaikki aivan tyhjää. Niin tavallista!

Tänne on kuitenkin tarkoitus purkaa kaikki se paska mitä sataa niskaan koko ajan jostain. Kun entiset on saatu pyyhittyä tulee heti perään uutta ja tuoretta paskaa! Välillä miettii mitä on tehnyt väärin ansaitakseen tämän kaiken? Kuka minua koettelee ja miksi? Kuulu sanonta; Jumala rankaisee. Mikä jumala? Ihmisten keksimä juttu, sekö kaiken pelastais? Ja jos se jumala kerta oikeasti on tuolla jossain niin miksi se rankaisee? Rankaiseeko se myös niitä maahanmuuttajia, jotka tulevat tänne Suomeen raiskaamaan ihmisiä ja eivät saa edes vankilatuomiota? Vai eikö se rankaise heitä, koska heillä on eri uskonto? Niin sen täytyy olla!

Maailma on kamala paikka nykyään, enkä yhtään ihmettele miksi on niin paljon masentuneita ja itsetuhoisia ihmisiä. Itsekkin taidan lukeutua niihin masentuneisiin. Mitä edes on masennus? Minusta on tullut parin kuukauden aikana aivan uusi puoli esiin (miksi kerron näin, koska ettehän te tiedä kuka olen), olen nimittäin alkanut miettimään kaikkia asioita oikein syvällisesti. Voiko sen nyt noin sanoa? Vähän niinkuin se jännä-tyyppi Pasilasta, kaikki on hyvin jännää. Jos äitiä ja isää on uskominen oli maailma silloin 60-luvulla vielä ihana paikka elää; ei ollut huolia eikä murheita. Ulkona uskalsi liikkua öisin, ei tarvinnut pelätä kaiken maailman raiskareita ja piripäitä. Tappeluita ei ollut, eikä myöskään huumeiden käyttäjiä joka nurkalla. Nuorilla ei ollut päihdeongelmia yms. eli toisin sanoen heillä ei ollut ahdistusta, masennusta, eikä mitään muutakaan kurjaa. Miksi nuoret sitten käyttävät viinaa ja huumeita? He luulevat helpottavan oloaan niillä. Mutta helpottuuko se? Ei! Jotkut tekevät niin, koska kaveritkin tekee. Kannattaako se? Ei! En kyllä yhtään ihmettele, että nyky maailmassa kaikilla on niin paha olla etenkin monella nuorella. Nykyään ihmisiltä odotetaan paljon, koko ajan on kamalat paineet tekeekö asiat oikein ja mitä mistäkin seuraa. Miten pitää olla, että minut hyväksytään? Mitä jos mokaan? Mitä jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan? Jos taas et mieti mitään tai et stressaa kaikesta sinua pidetään vähintäänkin outona.

Itsemurhaiskut, miksi niitä tehdään? Vasta oli siellä Venäjällä joku. En tiedä siitä tarkemmin, koska en jaksa seurata mitä paskaa maailmalla tapahtuu. Oliko se edes itsemurhaisku? Joku pommi kuitenkin. Niiden tekijöitä pidetään mieleltään sairaina. En minäkään niitä erityisen fiksuina pidä. Olen miettinyt nyt tätäkin ja minusta tuntuu, että he ovat askeleen edellä meitä ja yrittävät tehdä tämän pikkuhiljaa tuhoutuvan maailman eteen jotain. Ei kai kukaan mene muuten vain jonnekkin lentokentälle räjäyttelemään pommeja, jos siinä ei ole mitään taka-ajatusta? Tai mistä sitä tietää kuinka sairas ja ajattelematon ihmisen mieli voi olla.

Miksi nykyään yleensäkkään tehdään niin paljon itsemurhia? Kuten sanoin, maailma on niin paska paikka nykyään, että täällä ei ihmiset halua elää. Tai toinen vaihtoehto on, että luonto karsii heikoimmat pois. Nykyään kaikilla on myös kovat paineet, koska kaikilla ihmisillä on jokin rooli tässä elämässä, tavoitteet on asetettu todella korkealle ja jossain vaiheessa ihminen ei vain enää jaksa sitä yritystä ja esitystä enää ja romahtaa täysin. Itsemurhan yritys on monesti myös avunpyyntö, koska suomalaiset eivät osaa itse mennä puhumaan asioistaan vaan heidät pitää joku hakea ovelta puhumaan, minä olen yksi niistä, mutta kukaan ei ole vielä hakenut minua ammattiauttajalle. Minulla on paha olla, tosi paha olla. Se johtuu siitä, koska koen olevani todella paska ihminen. Olen hyvin saamaton, koska en vain jaksa tehdä mitään. Istun päivät sisällä koneen ääressä facebookissa. Ajattelen mielessäni, että soittelen töitä tuolta ja tuolta, mutta en vain jaksa. Ajattelen siivota, mutta en jaksa. Ajattelen ommella ja tehdä käsitöitä, mutta en vain jaksa. Jos asiat toteutuisivat pelkällä ajatuksen voimalla minulla olisi mahtava elämä. Mutta kun vaaditaan niitä tekoja niin en jaksa. En jaksa mitään, en aina jaksa edes syödä. Minulla on myös itsetuntoni kanssa ongelmia. Seurustelin pari vuotta ja lihoin n. 15kg. Joten se 15kg pitäs saada pudotettua painosta ainakin, mutta kun en jaksa! Jos menisin psykiatrille, mitä se auttaisi? Miksi puhuisin omista asioistani kenellekkään tuntemattomalle kun en puhu näistä eden kavereilleni. Minulle on annettu rooliksi olla vahva ja iloinen, joten sitä rooliahan minun täytyy vetää parhaani mukaan. Ainut ihmnen jolle voin puhua ongelmistani ja paskasta olostani on minun eksä, jota en tiedä vihaanko vai rakastanko. Hän on ainut joka tajuaa, ei oikeastaan minulla ole enää sitäkään, koska olen kaatanut niin paljon paskaa hänen niskaan vain koska minulla itsellä on ollut niin paha olo. Ja koska hänellä menee niin hyvin hänen uudessa elämässä ilman minua täytyy minun yrittää tehdä hänen elämästään täyttä paskaa! Lapsellista mutta totta. Miksi tuhlaan energiaani siihen, että mietin miten voisin satuttaa häntä seuraavaksi? Tuntuu kamalan pahalta kun mietin sitä nyt, mutta en vain voi itselleni mitään. Jos minulla ei mene hyvin, miksi muillakaan pitäisi mennä?

Riitelin tänään äitini kanssa ja huusin hänelle kuinka paha olo minulla on ja kuinka kaikki olisi helpompaa jos tappaisi itsensä. Äiti sanoi, että niin pitää tehdä jos se tuntuu oikealta. Kamalaa kun oma äiti sanoo noin!! Mutta ehkä hän on oikeassa. Hän on sanonut minulle muutama kuukausi sitten, että minun pitäisi käydä ammattiauttajalla. En suostunut menemään, joten ehkä hän on sen takia tuota mieltä. Hän sanoi, että ei voi vaikuttaa minun tekemiin päätöksiin. Olen juro ja juntti suomalainen, joka ei omista ongelmistaan puhu vaan pitää kaiken sisällään. Siksi juuri tälläkin hetkellä kirjoitan tätä, että edes joku näkee avunhuutoni.(ei kukaan varmaan ole edes lukenut näin pitkälle). Tai en minä mitään apua tarvitse, vain uuden elämän. Tahdon miehen ja perheen, mutta en tiedä haluanko saattaa yhtään lasta tähän paskaan maailmaan. Rakkaus on se asia jota nyt tarvitsen, mutta kuka haluaa tälläisen masentuneen ja paskan naisen?

Nykyään kun käy jossain pikaruokalassa, niin mitä lapsiperheet tekee siellä? Miksi pikku lapsille, jotka ovat juuri oppineet puhumaan/kävelemään pitää syöttää hampurilaisia ja ranskalaisia? Onko tämä maailma mennyt siihen, että kaikki ovat niin laiskoja, että syöttävät lapsilleen ties mitä paskaa kunhan sen saa vain mahdollisimman pienellä v aivalla nokan eteen. Kun lapsi itkee kaupassa saadakseen jonkun lelun se ostetaan sille jotta se saataisiin hiljaiseksi. Onhan se ehkä muita kaupassa kävijötiä kohtaan oikein, mutta onko se oikein sitä lasta kohtaan kun se saa kaiken haluamansa huutamalla? Kun se lapsi sitten on aikuinen niin miten se pärjää yhteiskunnassa kun kaikkia ei saakkaan huutamalla?

Niinkuin sanonta menee; juurikun luulet olevasi pohjalla, joku tulee ja heittää lapion. Mutta tuo on niin totta, jossain vaiheessa luulin, että ei voi enää huonommin mennä tulee lisää paskaa niskaan. Mutta näinhän se menee, se on elämää ja sen kans on vain elettävä ja tultava toimeen.

Jatketaan taas seuraavalla kerralla.